Jo Nesbon Panssarisydän.....täytyy kyllä sanoa, että johan oli pitkästä aikaa paras kirja, mitä olen lukenut. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen lukenut Harry Holea, että vaikea verrata niihin. Mutta tässä, jo sivusta 1 jäin ihan koukkuun ja koko sunnuntai menikin Harry Holen seurassa.

Juonen käänteet olivat niin huikeat, että aina kun luuli olevansa vähän kärryillä huomasikin olevansa ihan väärässä. Jotain samankaltaisuuksia edellisiin Hole-kirjoihin oli havaittavissa, mutta se ei hirveesti kyllä haitannut ja ehkä lopun olisin nähnyt hieman toisin, mutta nyt kyllä jäin kaipaamaan jo seuraavaa Harry Holea ja varsinkin sitä ,että pääseeko Harry Hole koskaan sinuiksi itsensä kanssa. Sellaista fiilistä jäi kyllä kieltämättä ilmoille.

Sunnuntai-iltaina aloitin Camilla Läckbergin Perillinen kirjan, joka loistavan Nesbon kirjan jälkeen tuntui hieman laimealta, mutta eiköhän sekin parane aikaa myöten. Mutta siitä sitten seuraavaksi.