Jo Nesbon Panssarisydän.....täytyy kyllä sanoa, että johan oli pitkästä aikaa paras kirja, mitä olen lukenut. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen lukenut Harry Holea, että vaikea verrata niihin. Mutta tässä, jo sivusta 1 jäin ihan koukkuun ja koko sunnuntai menikin Harry Holen seurassa.

Juonen käänteet olivat niin huikeat, että aina kun luuli olevansa vähän kärryillä huomasikin olevansa ihan väärässä. Jotain samankaltaisuuksia edellisiin Hole-kirjoihin oli havaittavissa, mutta se ei hirveesti kyllä haitannut ja ehkä lopun olisin nähnyt hieman toisin, mutta nyt kyllä jäin kaipaamaan jo seuraavaa Harry Holea ja varsinkin sitä ,että pääseeko Harry Hole koskaan sinuiksi itsensä kanssa. Sellaista fiilistä jäi kyllä kieltämättä ilmoille.

Sunnuntai-iltaina aloitin Camilla Läckbergin Perillinen kirjan, joka loistavan Nesbon kirjan jälkeen tuntui hieman laimealta, mutta eiköhän sekin parane aikaa myöten. Mutta siitä sitten seuraavaksi.

Kathy Reichsin Luiden viestin tarina oli seuraavanlainen: Tempe Brennan on opetuskaivauksilla etelä-kaliforniassa, kun Deeweesin saarelta löytyy ruumis, jonka siellä ei kuuluisi olla. Paikallinen kuolemansyyntutkija, joka on tempen ystävä, on vakavasti sairas ja pyytää Tempeä auttamaan ruumiin tutkimisessa. Soppaan lisätään vielä Tempen ex-mies, joka saapuu myös etelä-carolineen tekemään omia tutkimuksia paikallisesta hyväntekeväisyys järjestöstä. Tapahtumilla on yhteys ja juoni tiivistyy, kun lisää ruumiita alkaa ilmestyä.

Kirjalla kesti päästä hetken vauhtiin, mutta mun mielestä aikaisemmissakin Tempe-kirjoissa on ollut vähän samaa vikaa. Sitten kun kirja pääsi kunnolla vauhtiin, niin kirja oli ihan viihdyttävä loppuun asti. Kirja on kirjoitettu minä muodossa ja aika rennolla kielellä ja se on tehty taitavasti. Se tuo kirjaan tietyllä tavalla huumoria. Sitä paitsi kirjan ruoka kuvaukset saavat veden kielelle.

Seuraavaksi käsittelyssä on Jo nesbon Panssarisydän, joka vaikuttaa todella hyvältä jo ihan alusta asti. Siitä sitten seuraavassa.

Simon Becketin Kuoleman anatomiassa pääosassa on antropologi David Hunter, joka muuttaa yleislääkäriksi pieneen englantilaiseen kylään. Kylä on sisäänpäin lämpiävä ja kolmen vuoden jälkeenkään Daivid on edelleen hieman ulkopuolinen. Elämä sujuu rauhallisesti, kunnes kylää ympäröivastä metsästä löytyy naisen ruumis. Poliisi haluaa Davidin osallistuvan murhan tutkimuksiin ja pian kylä huomaa, että tapahtuma ei ole vain ainoa vaan kylän asukkaiden joukosta löytyy sarjamurhaaja.

Olen aikaisemmin lukenut kirjailijan toisen Hunter kirjan, joka ilmeisesti sijoittuu ajallisesti ensimmaisen kirjan tapahtumien jälkeen. Pidin aikaisemmasta kirjasta paljon ja tämä oli myös tosi hyvä. Arvasin murhaajan toisella kertaa oikein. Jotkut kirjailijat ovat sellaisia, että murhaajat ovat niitä mitä vähiten odottaa ja Simon Beckett on yksi heistä. Nyt täytyy käydä kirjailijan nettisivuilla katsomassa onko hän kirjoittanut muita kirjoja. Ehdottomasti meinaan niitä alkaa kirjastosta bongaan.

Ja jotta antropologian tuntemukseni kasvaisi seuraava kirja yöpöydällä on Kathy Reichin uusin Tempe Brennan. Siitä sitten seuraavassa.

Michael Connellyn Lohikäärmeen merkki juoni on seuraavanlainen: Harry Bosch saa tutkittavakseen kiinalaisen puodinpitäjän surman. Kuolema liittyy vahvasti  jengeihin Triadeihin. Tapaus on melkein selvinnyt, kunnes Harry saa tietää, että hänen Hongkongissa asuva tyttärensä on siepattu. Harry päättää tehdä kaikkensa, jotta saisi tyttärensä takaisin.

Kirja oli aika peruskauraa, taattua Michael Connellya. Se oli viihdyttävä, mutta ei kyllä mun mielestä Connellyn ihan parhaismmistoa. Loppu oli yllättävän töksähtävä. Tuli mieleen, että Connelly ei oikein osannut päätää kirjaa ja sitten valitsi tien mistä aita on matalin. Kysymykset toki sai vastaukset ja loppu oli kyllä tietyllä tavalla yllättävä. Kirjassa esiintyvät myös pienissä rooleissa Connellyn muitten kirjojen sankaritkin.

Aloitin eilen illalla jo uuden kirjan. Simon Becketin, mutta en muista nyt just sen kirjan nimee. Siitä sitten seuraavassa.

kävin eilen kirjastoautossa ja voi herttileijaa, kun sieltä tarttu taas niin paljon kirjoja mukaan. Jos mä niistä selviän kuukaudessa niin ihme. Yöpöydällä on nyt mm. uusin Max Manner, Jo Nesbo, camilla Läckberg ja vaikka mitä. Näköjään tällä kertaa aika skandinaavispainotteinen.

Meitin kylän kirjastoautosta on kyllä sanottava sen verran, että siinä autossa on kyllä maailman ystävällisin henkilökunta. Joten kiitos Wallen tytöt ja pojat!