Juonen käänteet olivat niin huikeat, että aina kun luuli olevansa vähän kärryillä huomasikin olevansa ihan väärässä. Jotain samankaltaisuuksia edellisiin Hole-kirjoihin oli havaittavissa, mutta se ei hirveesti kyllä haitannut ja ehkä lopun olisin nähnyt hieman toisin, mutta nyt kyllä jäin kaipaamaan jo seuraavaa Harry Holea ja varsinkin sitä ,että pääseeko Harry Hole koskaan sinuiksi itsensä kanssa. Sellaista fiilistä jäi kyllä kieltämättä ilmoille.

Sunnuntai-iltaina aloitin Camilla Läckbergin Perillinen kirjan, joka loistavan Nesbon kirjan jälkeen tuntui hieman laimealta, mutta eiköhän sekin parane aikaa myöten. Mutta siitä sitten seuraavaksi.

Kirjalla kesti päästä hetken vauhtiin, mutta mun mielestä aikaisemmissakin Tempe-kirjoissa on ollut vähän samaa vikaa. Sitten kun kirja pääsi kunnolla vauhtiin, niin kirja oli ihan viihdyttävä loppuun asti. Kirja on kirjoitettu minä muodossa ja aika rennolla kielellä ja se on tehty taitavasti. Se tuo kirjaan tietyllä tavalla huumoria. Sitä paitsi kirjan ruoka kuvaukset saavat veden kielelle.

Seuraavaksi käsittelyssä on Jo nesbon Panssarisydän, joka vaikuttaa todella hyvältä jo ihan alusta asti. Siitä sitten seuraavassa.

Olen aikaisemmin lukenut kirjailijan toisen Hunter kirjan, joka ilmeisesti sijoittuu ajallisesti ensimmaisen kirjan tapahtumien jälkeen. Pidin aikaisemmasta kirjasta paljon ja tämä oli myös tosi hyvä. Arvasin murhaajan toisella kertaa oikein. Jotkut kirjailijat ovat sellaisia, että murhaajat ovat niitä mitä vähiten odottaa ja Simon Beckett on yksi heistä. Nyt täytyy käydä kirjailijan nettisivuilla katsomassa onko hän kirjoittanut muita kirjoja. Ehdottomasti meinaan niitä alkaa kirjastosta bongaan.

Ja jotta antropologian tuntemukseni kasvaisi seuraava kirja yöpöydällä on Kathy Reichin uusin Tempe Brennan. Siitä sitten seuraavassa.

Kirja oli aika peruskauraa, taattua Michael Connellya. Se oli viihdyttävä, mutta ei kyllä mun mielestä Connellyn ihan parhaismmistoa. Loppu oli yllättävän töksähtävä. Tuli mieleen, että Connelly ei oikein osannut päätää kirjaa ja sitten valitsi tien mistä aita on matalin. Kysymykset toki sai vastaukset ja loppu oli kyllä tietyllä tavalla yllättävä. Kirjassa esiintyvät myös pienissä rooleissa Connellyn muitten kirjojen sankaritkin.

Aloitin eilen illalla jo uuden kirjan. Simon Becketin, mutta en muista nyt just sen kirjan nimee. Siitä sitten seuraavassa.

Meitin kylän kirjastoautosta on kyllä sanottava sen verran, että siinä autossa on kyllä maailman ystävällisin henkilökunta. Joten kiitos Wallen tytöt ja pojat!

Kirja lähtee liikkeelle poliisin kuolemasta ja muista Max Manner kirjoista tuttu Anna Mäki joutuu lomallaan Luxembourgissa mukaan selvittämään huumeitten salakuljetusta. Nämä kaksi tapahtumaa lomiutuvat toisiinsa ja  Anna Mäki huomaa joutuneensa hengenvaaraan.

Nyt uusin Connelly työn alla ja siitä sitten kun oon sen lukenut.

Luin ehkä puol vuotta sitten ekan Max Mannerin K18 kirjan. Se kertoo Anna Mäki nimisestä turkulaisesta poliisista. Turussa liikkuu sarjamurhaaja ja pollarit sitä yrittää selvittää. Kirjassa on myös toinen nainen (entinen poliisi), joka tavallaan liittyy tapahtumiin, mutta ei sitten kuitenkaan ihan loppuun asti. No kirja oli mun mielestä ihan ok. Siis kirjailija jonka muitakin kirjoja voi lukea.

Olin ihan kokonaan unohtanut ko. kirjailijan ja nyt yllättäen huomasin dekkarihyllyssä Max Mannerin kaksi muuta kirjaa, otin ne kummatkin lainaukseen. Toinen oli nimeltään Revanssi ja toinen siis tämä Demi-sec. Revanssin luin ensin ja nyt täytyy myöntää, että tämä oli jo paljon parempi, sillä luin kirjan yhdessä päivässä. Näissäkin kirjoissa seikkailee Anna Mäki.

Tapahtumat olivat kieltämättä Suomeen sijoittuen vähän liian amerikkalaiset, mutta kun kirjan on tarkoitus viihdyttää, niin so what. Sitten vähän ehkä ahdisti, koska toivon kirjalle aina onnellista loppua, niin tässä sitä ei ollut, ei ainakaan mustavalkoista loppua. Demi-sec vaikuttaa ihan hyvältä, mutta ei ole vielä tullut sellaista lekalla päähän tunnetta, että jes! täähän on loistava.

Mutta siitä sitten lisää, kunnes oon sen lukenut.